1464274556767

Ruokamuistojani Kainuusta Suomussalmen Hossasta

Hossan herkut

Aivan varhaislapsuuteen liittyviä muistoja en tavoita. Ehkä 6-vuotiaasta lähtien jotakin. Muistan kotini kyläkauppaan tulleen Edam-juustoa ja pippurista Suomi-makkaraa. Juustosta en pitänyt niin kuin en ensimmäisestä tötteröjäätelöstäkään, jonka heitin tien ojaan varikselle. Mutta makkara maistui hyvälle.
Sen sijaan äidin valmistamat kainuulaiset ruuat tuoksuvat ja maistuvat suussani pelkästään ajatusvoimallakin. Jokainen sunnuntaiaamu syötiin riisipuuroa. Kesällä pöydässä oli usein myös jauhoissa pyöräytetyt ja pannussa paistetut ahvenet.
Kuinka hyvältä ne maistuivatkaan, kun ruodoista selvittiin. Puhtaista vesistä pyydetty siika suolattiin, sipulin ja ruisleivän kanssa se ei ole hassumpaa syötävää.
Keittoruuista, joita en ole nykyään saanut enkä tullut tehneeksi, mainittakoon perunamuusista tai sitä varten erikseen keitetyistä perunoista tehty puuro, johon kuului myös keitinliemi. Puuro suurustettiin ruisjauholla ja syötiin voin kanssa. Maussa se voitti ruispuuron. Tehtiin myös perunamaitoa, joka suurustettiin sipulilla. Kesäkeittoon juurekset saatiin omasta kasvimaasta. Vieläkin maistan mielessäni niiden eron nykyjuureksiin verrattuna.
Kesällä syötiin eri tavoin laitettua järvistä saatua kalaa. Ahvenkeitto suurustettiin kermalla, sipulilla ja jauhoilla. Ruotoinen se oli, mutta liemi oli maukas. Samalla periaatteella tehtiin talviaikaan poronlihakimpaleista ja perunoista keitto. Pehmenneet palat olivat miellyttäviä hampaissa ja kulkivat liukkaasti vatsaan. Lauantairuokiin kuului monesti imelletty puolukkapuuro, joka aamupäivän hautui hellan reunalla. Siihen ei tarvinnut lisätä paljon sokeria. Halusin aina kaapia kattilanpohjan. Niin teen vieläkin keitettyäni marjaruokaa. Nostalgia antaa lisämakua. Imellysmenetelmällä tehtiin myös pääsiäismämmi.
Kaikki leivät ja pullat leivottiin kotona. Sormenvahvuinen, likisattuinen ohrarieska puolitettiin syötäessä ja päälle levitettiin voita. Lämpimänä se oli mitä parhain makukokemus. Toinen ohrainen ruoka oli kesäinen avokukko, jossa oli pehmeät ohrataikinakuoret ja sisällä haukisiivuja. Sen päälle laitettiin voita ja kurkun kostukkeeksi otettiin uunissa kokkaroitunutta kermaviiliä, joka oli veitsellä ruudutettua ja paistuttuaan ruskeapilkkuista.
Muista leipomuksista lähes jokaviikkoinen oli perunakukko, jossa oli ruiskuori ja sisällä sianlihasuikaleiden kanssa hautuneet perunasuikaleet. Kukko paistettiin lauantaiaamuna ja se muhi kamarin tyynyn alla iltapäivään asti. Se oli niin suuri, että siitä syötiin vain puolet iltapäivällä ja sunnuntaiaamuna riisipuuron kanssa loput, varsinkin talviaikaan. Umpikukkoja tehtiin myös lantusta samaan tapaan. Joskus ihmettelen, miksi näitä kotimaisia herkkuja ei myydä grilleillä. Saadakseen niitä kaupoista täytyy mennä amerikansuomalaisten keskelle Michiganiin asti. Siellä perunakukon muunnelmia, ”pästejä” valmistetaan jopa tehtaissa chigagolaisrouvien pakastimien täydennykseksi.
Rieskan lisäksi oli ruisleipä. Sen juuri happani yön yli joka viikko aikana, jolloin pakastimia ei ollut. Kuivia leivänkannikoita laitettiin loppuviikosta aamuvelliin pehmenemään. Voisilmä kirkasti annosta. Riisipiirakoiden lisäksi tehtiin porkkana- ja perunapiirakoita ruiskuoreen. Mustikka-aikaan pyöriteltiin myös ruiskuoreen leivänkokoisia piirakoita mustikkatäytteellä. Sokeria ei käytetty, mutta loiva marjojen makeus niissä kuitenkin oli. Pullataikina kohosi ämpärissä joka viikko. Kun pirtin täytti leivän ja pullan tuoksu, ei mikään ollut parempaa kuin lämpimäisen syönti maitolasin kanssa. Jos naapuri ilmestyi taloon, hänelle annettiin maistiaisia tai voipaperiin kääräisty leipä kotia vietäväksi. Leetoja otettiin arkisin kylmäkomerosta ja siivutettiin päiväkahville. Loppuviikosta kuivat kannat paistettiin Köyhiksi ritareiksi. Marja-aikaan tehtiin pullapohjaan mustikka- tai puolukkapiirakoita. Joskus tehtiin murokakku tai muu kuivakakku sunnuntaivaraksi.
Vielä 1960-luvun taitteessa voitiin teurastaa elukka kotona. Muistan umpiointitalkoot, kun naisosastolta lainatuissa vesikattiloissa kiehuivat kumirenkain tiivistetyt lasipurkit.

Hossan herkut
Ruoka-Kalevala

Suurimmat herkut, mummolan muistot ja arkiruokaklassikot – Ruoka-Kalevala koostuu meidän kaikkien ruokatarinoista. Kerro omasi!

Ruoka-Kalevala består av allas våra smakminnen. Berätta ditt för oss!

Skriv och vinn »