1463788592627

Ruoka osana elämääni

80-luku, jouluruoka, Satakunta, itsekasvatettu

Ruoanlaitto on yksi suurimmista nautinnoistani etenkin silloin, kun sen pystyy tekemään kaikessa rauhassa hyvälaatuisista materiaaleista edes kohtuullisen kelvollisilla välineillä - ja hyvässä seurassa. Koko elämäni on kiertynyt ruoan ympärille: suvussani kaikki naiset rakastavat ruoanlaittoa ja leskeksi jäätyään myös äitini isä opetteli mukisematta laittamaan ruokaa. Yksityisyrittäjänä maaseudulla patriarkaalisessa kulttuurissa hänellä ei ollut ollut tilaisuutta opetella taitoa. Taatan hernekeitto onkin ollut yksi lapsuuteni suurista herkuista.

Koko elämäni ajan perheessäni on laitettu ruokaa itse, usein alusta alkaen. Puolivalmisteita on käytetty vain kiireellisimpinä ja stressaavimpina aikoina tai silloin kun ne ovat välttämättömiä jonkin tietyn ruoan valmistukselle. Ruoanlaitto toi jo edesmenneen äitini ja hänen kaksi sisartaan yhteen jouluisin, pääsiäisin ja kesäisin isoisäni talossa Kiikoisissa (nykyisin Kiikoinen on osa Sastamalaa). Äitini suku on Kiikoisista kotoisin, joten satakuntalaiset ja hämäläiset ruoat kuuluivat ruokapöytäämme.

Isoäitini oli kansakoulunopettaja, mutta hän sairastui ja alkoi dementoitua enkä muista häntä erityisen hyvin. Sen sijaan muistan joulunalusaskareet. Perheessämme joulu oli ihana juhla: kokoonnuimme kaikki isoisäni taloon Kiikoisiin, kaikki olivat hyvällä tuulella. Äitini valmisti ruokia yhdessä tätieni kanssa ja he lauloivat kolmiäänisesti joululauluja. He olivat aloittaneet laulamisen jo kansakouluaikana. Liityin itsekin mukaan laulamaan kun tuli piparkakkujen leipomisen vuoro.

Elimme 80-lukua. Monissa muissa perheissä joulun tärkein asia olivat lahjat, mutta suvussani ne olivat vain hyvin pienessä osassa. Joulun ruokapöytä ja suvun kanssa oleminen oli pääasia. Onneksi sukuni on ollut sopuisa eikä alkoholia juurikaan käytetty, aikuiset saattoivat nauttia yhden annoksen erityisinä juhlapäivinä.

Joulupöytäämme kuuluivat rosolli, graavikalat (tätini mies rakasti siikaa), lasimestarinsilli ja italiansalaatti. Sen jälkeen pöytään kannettiin imelletty perunalaatikko, porkkanalaatikko ja lanttulaatikko sekä kinkku. Serkkuni oli hyvin nirso ja hän ihaili Asterixia, joten hänen vuokseen puhuimme kinkun sijasta aina villisiasta.

Olen itse ollut aina hyvin utelias makujen suhteen ja taatani opetti minut rakastamaan puutarhan ja kasvimaan hoitoa. Kiikoisissa opin, miten ihanalta maistuivat mansikat suoraan omasta maasta poimittuna, miten hyvää oli viinimarjamehu etenkin, jos siihen sekaan lisäsi hieman villivadelmia ja miten herkullisia ovat itsekasvatetut omenat sekä niistä tehdyt herkut, uuniomenat sekä äitini omenapiirakka ja tätini omenahillokääretorttu.

Lapsuuteni vakioherkkuihin kuului joka-aamuinen talkkuna syötynä paksun kotitekoisen viilin kera. En pitänyt piimästä, mutta rakastin viilin raikkautta ja sen venyvää rakennetta, rakastan sitä yhä. Onneksi myös mieheni jakaa tämän rakkauden.

Isoisäni rakkaudesta puutarhanhoitoon kumpusi myös oma alanvalintani. Opiskelen nykyisin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa kasvintuotannon biologiaa. Elintarviketuotanto on minulle äärimmäisen tärkeä asia. Olen onnekas: perin äidiltäni isoisäni talon ja isoisäni hoitama puutarha on nyt minun ja mieheni hoidossa. Meillä on myös Helsingissä pieni puutarha, jossa omenapuu aloittelee kasvuaan ja yrttipenkki rehottaa.

Olemme innokkaita sienestäjiä. Rakastan itse marjastamista ja kerään myös tutuimpia villikasveja: nokkosia, maitohorsmia ja vuohenputkia. Nokkonen on aivan erityinen suosikkini: pyrin pakastamaan sitä käytettäväksi vohvelitaikinassa, pannukakuissa, letuissa, feta-nokkkospiiraassa ja pastan seassa.

Laitan hyvin mielelläni ruokaa mieheni ja ystävieni kanssa, itse asiassa olemme myöhemmin tänään (kirjoitan tätä lauantain vastaisena yönä) menossa ystäväperheen luo. Ystävälläni on pyrkimyksenään kokata eräs kasviskeittokirja alusta loppuun asti. Tiedossa on ihania kasvisruokia alkuruoista jälkiruokiin.

Olemme sekasyöjäperhe, mutta pyrimme laittamaan kasvisruokaa 5-6 päivänä viikossa. Syömme myös kalaa, mieheni kalastaa ja itse opettelen.

Nokkapala
Ruoka-Kalevala

Suurimmat herkut, mummolan muistot ja arkiruokaklassikot – Ruoka-Kalevala koostuu meidän kaikkien ruokatarinoista. Kerro omasi!

Ruoka-Kalevala består av allas våra smakminnen. Berätta ditt för oss!

Skriv och vinn »