1463731019027

Hapanvelliä ja makumuistoja Kymenlaaksosta

lapsuus, maaseutu, leipominen, kahvi, hapanvelli, kesä

Lapsuuteni kesät vietin Virolahdella. Paljoa en niistä muista, mutta ruoat, niiden syöntihetket, maut ja tuoksut ovat mielessä kuin eilinen päivä. Maalaistalossa aamu alkoi aikaisin tsaikalla (teellä), leivinuunissa paistetulla hiivaleivällä, voilla ja tuoreella Salaneuvos-juustolla. Salaneuvosta valmistettiin Haminan meijerissä ja sitä tuli taloon maitoauton mukana.

Lounas tuoksui paistetulle possun kyljelle, kaverina oli perunoita. Lisäksi puuroa, yleensä karkeasta tattarista tai ohraryyneistä keitettyä kera sulaneen voisilmän. Joskus pöytään nostettiin paikallista perinneruokaa, hapanvelliä. Kiteytettynä se on löysää hernekeittoa, jossa on joukossa hapanta ruisleipätaikinaa ja perunoita. Aikuisena muualta Suomesta sukuun tulleilla oli tämän ruoan kanssa vaikeuksia, kun minä taas pakkasin sitä rasiassa evääksi mukaani. Virolahdella vietetään nykyisinkin joka kesä hapanvellijuhlia.

Päivällä tasan 13.30 juotiin kahvit. Seurana aina pullaa, kierteisiä sokeri-kaneliversioita, omena-, marja- tai raparperipiirakkaa tai pitkoa. Usein kahviaikaan ovesta pelmahti sisään vieraita. Siihen aikaan niitä ei kutsuttu, mutta kaikille riitti kahvia ja kastettavaa (vanhempi väki kastoi pullaa kahviin). Isoisäni laittoi sokerpalan suuhun ja hörppäsi päälle kahvia asetilta.

Lapselle ei ehtinyt vielä nälkä tulla klo 17:n aterialle. Se oli päivän pääruoka, jossa oman maan antimet kuuluivat päärooliin. Useimmiten perunoiden lisänä oli sianlihaa, joskus kalaa. Kastikkeet ja karjalanpaisti olivat tavallisia. Kalaa saatiin merestä. Lahna paketoitiin märkään voipaperiin ja sanomalehtiin, työnnettiin saunan padan tulisijaan kypsymään. Isän kanssa yöllä tuulastetut ankeriaat naulattiin kiinni navetan seinään ja nyljettiin omin käsin, sitten savustettiin. Höysteenä makean meheviä oman maan kauden kasviksia, usein lanttua ja kaalia. Jälkiruoaksi herkuteltiin raparperi-, marja- tai omenakiisseliä kermalla.

Nukkumaan piti mennä täydellä vatsalla. Karjalanpiirakat, perunapiirakat, ja lanttukukko koristivat pöytää. Piirakat siveltiin paksusti voilla ja huuhdottiin alas täysmaidolla, jonka pinnalla oli kermakalvo.

Lauantait olivat leipomispäiviä. Puukiulussa kuivunut ruisleivän juuri elvytettiin ja taikina tehtiin oman maan viljasta. Monet taikinat kohosivat yhtä aikaa ja olivat herkkua kaupunkilaiselle salavarkaalle kun leipurin silmä vältti. Leivinuuni täyttyi rapeakuorisista leivistä, mehevistä rukiisista piirakoista ja hedelmäisistä pullista. Niitä säilytettiin viileässä varastossa keittiön takana. Taisinpa joskus vierailla sielläkin aterioiden välissä.

Sanna
Ruoka-Kalevala

Suurimmat herkut, mummolan muistot ja arkiruokaklassikot – Ruoka-Kalevala koostuu meidän kaikkien ruokatarinoista. Kerro omasi!

Ruoka-Kalevala består av allas våra smakminnen. Berätta ditt för oss!

Skriv och vinn »