Mummilla ruoan kanssa juodaan aina maitoa

Kuopus kysyi: "Mitä ruokaa sinulla on?" "Sammaa ko sulla", vastasi isoveli Oulun murteella. Siitäkös kuopus vasta hämmästyi ja sanoi äidille: "Äiti, Toni syö sammakkosuolaa."

Muistan elävästi miten isäni nautiskeli isoja mykyjä. Kolmisormiotteella mykyyn kiinni, päälle iso nokare voita ja sitten ääntä kohti.

Lapsuudenkodissa maaseudulla oli joskus pyhäruokana pannulla sulatettua sianläskiä.

Joka vuosi viikkoa ennen vappua palvattiin vanhassa, mustassa saunassa kinkkuja. Kinkut olivat rivissä ja saivat pintaansa mustan kuoren, jonka alta paljastui ihasti paistunut liha.

Ruoka-aine josta en enää voisi millään luopua: avokado.

Vahva makumuisto on myös kesäpäivänä nautittu lihapiirakka kaikilla mausteilla Porin maauimalassa.

Usein kahviaikaan ovesta pelmahti sisään vieraita.

Söin pitkään omien lasteni ruokajäännöksiä ennen kuin tajusin vain jatkavani äitini säästeliästä perintöä.

Kun tieto sitten levisi, että mummo leipoo piirakoita, oli tyypillistä että sukulaiset kukin vuorollaan saapuivat illalla mummolaan.

Mausteet ja valmistustavat pähkäillään, juomat funtsataan, ruokailijoiden erityistarpeet huomioidaan.

Mielestäni Terttu-tädin päärynäliha on ansainnut paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Olin ensimmäisillä oikeilla treffeillä ensimmäisen oikean poikaystäväni kanssa. Menimme kebabille Tampereen Koskikeskuksen Abu Fuadiin.

"Savila" on mökillämme oleva grillimaja. Kun mökillemme tulee paljon vieraita kerrallaan, niin silloin tehdään Savilawokkia.

Onneksi Ritalla asui ihana nälkäinen musta hauva nimeltä Valtsu, joka kuola valuen odotti kulman takana kun tyhjensin taskuihin piilotetun lounaan.

Inspiraatio ruokaan tuli Chef-elokuvaa katsellessa.

Kun avasin savustuspöntön, sieltä minua tervehti kaksi palaa pikimustaa merilohta.

Kotini ruokaperinnössä yhdistyvät etelä-pohjalaisen äitini ja karjalaisen isäni lempiruuat.

Mikään ei ole niin herkullista kuin vastapyydetyn ahvenen grillaaminen nuotiolla.

Samalla minä äitinä olen vahtinut syömisiä: kaikki ottavat salaattia! Ei pelkkiä kirsikkatomaatteja! Jokaista ruokaa maistetaan!

Ikävä kyllä sämpyläresepti kuoli Allin mukana, koska luulimme, että hän eläisi ikuisesti.

Mausteita, kermaa, valkosipulia ja tomaattikastiketta ei oltu säästelty ja se maku! Se oli tajunnanräjäyttävä.

Pitkille penkeille suuren ruokapöydän ääreen mahduimme me kaikki.

Lautaselle mätkäistiin löysä ja vetinen kasa vihreää, omituisen sienimäistä ainetta, josta erottui heti lainehtiva lammikko nestettä.

Serkkuni oli hyvin nirso ja hän ihaili Asterixia, joten hänen vuokseen puhuimme kinkun sijasta aina villisiasta.

Ahvenkeitto suurustettiin kermalla, sipulilla ja jauhoilla. Ruotoinen se oli, mutta liemi oli maukas.

Paras herkku oli pohjalainen sekaleipä, josta paappa leikkasi ruosteisella veitsellä paksuja siivuja, "pytkyjä".

Äiti ei antanut syödä mannapuuroa meetvurstiviipaleden kera, mutta välillä lapsenlikkana ja siivoamassa käynyt täti antoi.

Se oli se ainut ruoka, jota me lapset santsasimme (koska lihapullia sai ottaa vain kuusi kappaletta).

Vasta jälkeenpäin tajusin, että niitä muikkuja oli aina tarjolla mummilla sen takia, että ne olivat isäni herkkua, ja mummi kai halusi sillä tavalla "hemmotella" vävyään.

Laiton lusikallisen suuhun ja kun kukaan ei nähnyt, sylkäsin läskit suusta ja heitin ne lattialle.. Mitä muuta voi tehdä? Yök!!

Puuroa ja voitakin oli. Kuuma kesä, Saimaa ja aurinko.

Yhteistä kaikille kala-aterioille oli, että isä antoi jokaiselle palan kalasta ja usein perkasikin sen valmiiksi.

Metallinen mittalusikka käteen ja tummasta Juhla Mokka -paketista Aleksi taiteilee varovasti neljä tasaista kahvimitallista kahvia suodatinpussiin.

Sain samaa herkkua Berliinissä ravintolassa tirolilaisittain ja välittömän aikamatkan lapsuuden onnelaan.

Voin vielä aistia sen jumalallisen tuoksun joka leijaili keittiössä kun vuoka nostettiin isosta puuhellasta keittiöpöydälle.

Hetken kuluttua huomasin, että Pipsa-kissammehan se oli asialla. Sekin oli ihastunut nauriiden makuun ja sieppasi minulta salaa nauriita itselleen jyrsittäväksi.

Lauantain iltapala oli usein kiukaalla paistettu makkara tai lämpimät leivät.

Kovahkon leivän ja pehmeän juuston liitto oli täydellinen.

Äitini leipoi aina varsin makoisia täytekakkuja. Mutta 10-vuotissynttäreilleni hän leipoi kakun, joka veti vieraiden naamat ikävästi vinoon.

Aloin noin vuosi sitten nauttia aamiaiseksi superfood-smoothieta.

Tatteja, haaparouskuja, mustaa torvisientä ...Syksy on ihanaa aikaa!

Lapsuudessani lauantai oli aina pizzapäivä.

Joku kerta isoveli keksi liikeidean – hän lupasi vatkata jäätelöni jos maksan. Markalla sai kökkeröisen jäätelön, kahdella vähän paremman ja kolmella markalla täydellisen pehmiksen.

Mummo laittoi kuppeihin voinokareen ja kaatoi kahvia kuppeihin.

Koko annos oli kauhea, en ole sen koommin maksapihviä maistanut.

Se oli niin maukasta, että en ikinä ole vastaava nautintoa ruuasta kokenut.

90-luvun alussa mummolassa Kaenuussa sai maailman parasta puuroa.

Sitten mummo otti pienen terävän puukkonsa ja meni saunan portaille perkaamaan muikut. Minä seurasin perässä. Ihailin mummon käsien nopeaa liikettä.

Myös monia muita ruoka- ja leivontaohjeita Äiti ehti minulle opettaa. Ilman niitä ei tule juhlia.

Vähän myöhemmin takapihalta kuului äitin vihainen huuto – koira oli syönyt kyljykset.

Juustosta en pitänyt niin kuin en ensimmäisestä tötteröjäätelöstäkään, jonka heitin tien ojaan varikselle.

Kun olin raskaana, tilasin äidiltäni etukäteen graavisiika- ja graavilohileipiä synnytyssairaalaan.

Se on iso rakkaudenosoitus meitä kohtaan että äiti valmisti kaiken itse.

Osta äiti niitä vauva-meetuvusteja.

Ei väliä, vaikka kieltä polttelikin: tärkeintä oli saada suu täyteen tuota täyttävää herkkua.

Jossain sihahtaa talven valmiiksi viilentämä juomatölkki auki, joku kaataa tuoksuvaa kahvia termoksesta posliinimukeihin.

Aamiaispöydästä 2-vuotias poikamme suostui ottamaan yhden neulamuikun.

Meillä oli silloin yön herkkuhetki kun söimme yhdessä voilla voideltuja voileipäkeksejä ja gotler-makkaraa.

Noin 10-vuotiaana 1970-luvulla kävin yksin Tampereen baareissa syömässä jäätelöä!

Pöydässä istunut ruotsalaisnainen katsoi hämmentyneenä veljeni lautasta, osoitti sitä sormellaan ja kuiskasi miehelleen – ’en potat’.